En suunnittele hienostunutta johdatusta aiheeseen, vaan aloitan sen toteamalla:
Ihmiset eivät pohjimmiltaan halua kuulla totuuksia.
Eikä hyödytä vaikka opettelisi kirjoittamaan kaunista tekstiä ei-kenellekään. Tekstin kirjoittaminen vain jollekin tietylle, ja eritysesti suoraan puhuminen ovat asia aivan erikseen.
Silloin on todella helppoa sanoa heti päällimmäiset ajatukset, (eli asiat joita itse pitää tosina, vaikka totuudet vaihtelevatkin usein) mutta se on ilmeisesti väärä tapa toimia.
Ei minulla ole vielä niin paljoa kokemusta että voisin sanoa varmasti, mutta luulen ettei totuus ole hyväksi ihmisille, vaikka kaikki sitä etsivätkin.
Kyllähän sen on lukenut jo monista kirjoista, mutta on eri asia lukea kuin ymmärtää, niin kuin on eri asia näkeekö vai huomaako.
Kokonaisen suuren totuuden eri yksityiskohtia etsitään painovoimasta ja pienistä hiukkasista, samoin kuin perhosten siipien eroavaisuuksista ja lehtien sivuilta.
Mutta kaikenkaikkiaan totuuden kuuleminen vain saa ihmiset epävarmemmiksi kuin koskaan, myös pelokkaiksi.
Totuus on vähän kuin valo joka houkuttaa yöperhosia, oikeasti sen lähellä voi sulaa kuumuudesta ja koskeminen polttaa elävältä, mutta on vaikea välttyä ajamasta itseään jatkuvasti sitä kohti.
Ihmiset eivät pohjimmiltaan halua kuulla totuuksia.
Eikä hyödytä vaikka opettelisi kirjoittamaan kaunista tekstiä ei-kenellekään. Tekstin kirjoittaminen vain jollekin tietylle, ja eritysesti suoraan puhuminen ovat asia aivan erikseen.
Silloin on todella helppoa sanoa heti päällimmäiset ajatukset, (eli asiat joita itse pitää tosina, vaikka totuudet vaihtelevatkin usein) mutta se on ilmeisesti väärä tapa toimia.
Ei minulla ole vielä niin paljoa kokemusta että voisin sanoa varmasti, mutta luulen ettei totuus ole hyväksi ihmisille, vaikka kaikki sitä etsivätkin.
Kyllähän sen on lukenut jo monista kirjoista, mutta on eri asia lukea kuin ymmärtää, niin kuin on eri asia näkeekö vai huomaako.
Kokonaisen suuren totuuden eri yksityiskohtia etsitään painovoimasta ja pienistä hiukkasista, samoin kuin perhosten siipien eroavaisuuksista ja lehtien sivuilta.
Mutta kaikenkaikkiaan totuuden kuuleminen vain saa ihmiset epävarmemmiksi kuin koskaan, myös pelokkaiksi.
Totuus on vähän kuin valo joka houkuttaa yöperhosia, oikeasti sen lähellä voi sulaa kuumuudesta ja koskeminen polttaa elävältä, mutta on vaikea välttyä ajamasta itseään jatkuvasti sitä kohti.
(Eikö tuossa olekin kirjoitusvirhe?)
Tänään eksyin kävelyllä ja juoksin loppumatkan, ettei kukaan huomaisi minun olleen poissa.
1 kommentti:
tämä oli niitä tekstejä, jotka tekevät maailmasta taas hiukan monimutkaisemman paikan, ja pistävät ajattelemaan omaa kahvikuppia pidemmälle
kiitos
Lähetä kommentti