Tosiaan. Vähän aikaa sitten viljelin päässäni ajatusta koko blogin lopettamisesta, mutta sitä ennen toivon pienen muutoksen piristävän itseäni. Taidan sittenkin jatkaa.
Ja jätin sen karusellimaailman selvyyden vuoksi vain osoitteeseen.
Toivottavasti kuva ei tunnu aivan mahdottomalta. Olisi mahtavaa omistaa tuollainen ikkuna josta näkyisi tuollainen maisema.
Ainoa yhtäläisyys tuon ja nykyisen ikkunani välillä on valitettavasti pelkkä likainen pinta, tuskin sekään kun aina piilottelen ruutua kahden kankaan takana.
Tänään oli jo toinen hyvä päivä.
Se ei johtunut tällä kertaa kehuista (onneksi, olisin alkanut epäillä jotain), vaan yksinkertaisesti siitä että olin läsnä. Siis koulussakin. Ja muut huomasivat sen myös.
Sanataidekoulusta tuli sähköposti, näin nopeasti vaikka olivatkin unohtaneet yhden vastauksen.
Eivätkä käteni paleltuneet tunnottomiksi kotimatkalla. Sitä ne tekivät vielä mittarin näyttäessä nollaa ja nyt se oli neljä plussan puolella.
Puhumattakaan siitä että sormeni ovat hyvin lämmitetyssä asunnossammekin jääkylmät.
Ja vihossa on hautumassa tarinanpoikanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti