Aamulla yritän liikkua mahdollisimman hiljaa huoneeni ja vessan välin.
Toivoin, että minullakin olisi sellainen äiti joka myös viikonloppuina jaksaa sanoa edes hyvät huomenet ennen kuin alkaa raivon vallassa huutaa äärimmäisen pienistä asioista kaikille muille perheenjäsenille.
Ja luulisi hänen tietävän jo ennen kuin pakenen huoneeseeni, että olen melko herkkä äänen korottamisen ja kirosanojen kohteeksi joutumiselle.
Tekisi mieli muistuttaa häntä että ne masennus/ahdistuslääkkeet joista hän on niin huolellisesti repinyt irti etiketit, ovat kaapin toisiksi ylimmällä hyllyllä ja että niistä voisi olla apua.
Etiketit on revitty irti tietenkin siksi, ettei kukaan pääsisi näkemään mitä hän täydellisyydestään huolimatta joutuu syömään, mutta minä tiedän totuuden koska tuollainen valkoinen lääkepurkki ilman yhäkään tarraa on omiaan herättämään uteliaisuuteni.
Ja sen korkkiin oli piilotettu pakkausseloste, joka oli avaamisen jälkeen hieman vaikea taitella takaisin. Eikä minua hävetä yhtään.
Olen vain hieman loukkaantunut.
Mutta eihän isäkään ikinä näytä tupakka-askiaan vaikka ulkoa tullessaan haisee niin selvästi.
Minä puolestani olen (niin, taas) varsin turhautunut tämän suhteen ja vietän jo toista päivää vain muokkaillen samaa tekstipätkää. Ilman järkeviä ideoita siitä, mitä sen jälkeen on tarkoitus tapahtua.
Luultavasti jotain mikä saattaa sen loppuasetelmaansa mahdollisimman nopeasti, vaikka se kuulostaakin siltä että haluan vain päästä helpommalla.
Toivoin, että minullakin olisi sellainen äiti joka myös viikonloppuina jaksaa sanoa edes hyvät huomenet ennen kuin alkaa raivon vallassa huutaa äärimmäisen pienistä asioista kaikille muille perheenjäsenille.
Ja luulisi hänen tietävän jo ennen kuin pakenen huoneeseeni, että olen melko herkkä äänen korottamisen ja kirosanojen kohteeksi joutumiselle.
Tekisi mieli muistuttaa häntä että ne masennus/ahdistuslääkkeet joista hän on niin huolellisesti repinyt irti etiketit, ovat kaapin toisiksi ylimmällä hyllyllä ja että niistä voisi olla apua.
Etiketit on revitty irti tietenkin siksi, ettei kukaan pääsisi näkemään mitä hän täydellisyydestään huolimatta joutuu syömään, mutta minä tiedän totuuden koska tuollainen valkoinen lääkepurkki ilman yhäkään tarraa on omiaan herättämään uteliaisuuteni.
Ja sen korkkiin oli piilotettu pakkausseloste, joka oli avaamisen jälkeen hieman vaikea taitella takaisin. Eikä minua hävetä yhtään.
Olen vain hieman loukkaantunut.
Mutta eihän isäkään ikinä näytä tupakka-askiaan vaikka ulkoa tullessaan haisee niin selvästi.
Minä puolestani olen (niin, taas) varsin turhautunut tämän suhteen ja vietän jo toista päivää vain muokkaillen samaa tekstipätkää. Ilman järkeviä ideoita siitä, mitä sen jälkeen on tarkoitus tapahtua.
Luultavasti jotain mikä saattaa sen loppuasetelmaansa mahdollisimman nopeasti, vaikka se kuulostaakin siltä että haluan vain päästä helpommalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti