Otsikko kuvaa paremmin kuin hyvin, tasaista, tylsää. Ei mitään erityisen mielenkiintoista edes minulle, vaikka jaksankin yleensä kiinnostua pienistäkin asioista.
Päivän sisältö on suurin piirtein yhä suuri kuin eilen alkanut hartiasärky.
Tottumattomalle se ei tosin ole mitenkään erikoinen seuraus n.6 tunnin lähes yhtäjaksoisesta maalaamisesta. Enkä edes saanut sitä kuvaa aivan valmiiksi.
Tämän perusteella minusta ei ainakaan tule taidemaalaria, mutta jos se on vättämätöntä niin sitten työskentelen seisaaltani.
Ikoneissa ei mittasuhteilla tai anatomialla ole tippaakaan väliä, mikä on hämmentävää. Luulisi, että tuollaista hartaan rukouksen välikappaletta työstäessään maalari olisi edes katsonut ettei tule piirtäneeksi hahmolle kahta saman jalan jalkaterää.
Ehkä se johtuu vain tyylistä, joka on arvatenkin peräisin melko pitkän ajan takaa.
Tai sitten sellaisilla pienillä maallisilla asioilla ei vain ole niin paljoa väliä siinä maailmassa.
Ikonin jäljentäminen ja maalaus temperaväreillä on kuitenkin mielenkiintoista, katsoi sen symbolisuutta sitten mistä suunnasta tahansa.
Koulun terveystarkastus taas on jokaisella, eikä huomioon oteta edes sitä että jotkut joutuvat kerran viikossa käymään vähintään punnituksessa ja verenpaineen mittauksessa.
Tehdäänhän tarkastuksessa muutakin, mutta ei mitään sellaista jota ei voisi tehdä normaalin punnituksen yhteydessä polilla.
Kuten jakaa niitä iänikuisia mieliala/masennuskyselyitä.
Vaikka minä en ole tippaakaan masentunut, mistä olen täysin varma. Ja silti toistelen sitä itselleni jatkuvasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti