Minulla alkaa olla riippuvuus näihin hoitokäynteihin, joita aiemmin kuvittelin inhoavani. Vihaan edelleen itsestäni puhumista, viime torstaista huolimatta. (Kirjoittaminen on eri asia.)
Mutta kun kuulen miten he analysoivat minua, yrittävän löytää johdonmukaisia kaavoja, syitä ja seurauksia. Silloin olen kuin jonkin kirjan tai elokuvan henkilö luomisvaiheessa. Minulle hahmotellaan tarinaa, menneisyyttä ja tulevaisuutta.
He miettivät mistä kaikki johtuu, mitä minulle pitäisi käydä, mitä minun pitäisi tehdä ja minä kuuntelen kiinnostuneena. Haluaisin niin kovin vastata heidän hahmotelmaansa siitä sairaasta tytöstä, että melkein pelkään että se estää minua yrittämästä mitään muuta.
Haluaisin olla päähenkiö, sillä päähenkilöthän eivät koskaan ole turhia, eikä kukaan heistä voi ikinä vaihtaa rooliaan kesken kaiken.
Niinpä niiden käyntien ansioista tunnen itseni tärkeäksi, mutta väärästä syystä.
En haluaisi vaivata teitä kysymyksilläni, mutta onko mitään, mistä haluaisitte minun kirjoittavan?
2 kommenttia:
Tykkään lukea kaikkea, mitä kirjoitat. En osaa sanoa mitään erityistä, josta haluaisin sun kirjoittavan.
Kiitos. Tällaiset kommentit kannustavat, yritän tosiaan jatkossa kirjoittaa enemmän kaikkea.
Lähetä kommentti