(otsikko suoraan eläinkaupasta)
En tiedä mitä ajattelette kun en hetkeen kirjoita tänne. Tuntuu huonolta, kun en koskaan ilmoita siitä. Jos vaikka joku sattuukin odottamaan kirjoituksiani. Ei kai hän pety liikaa? Se ei missään nimessä ole tarkoitus.
En voi ennustaa taukojani sillä joskus en vain pysty kirjoittamaan ja vilkaisukin tietokoneen suuntaan saa minut ahdistumaan. Silloin minulla ei ole tarpeeksi rohkeutta kohdata omiani enkä muidenkaan ajatuksia jotka saattavat olla mitä tahansa ja saada minut ahdistumaan vielä lisää. Se on hirveää.
Mutta olen minä keksinyt järjellisemmänkin selityksen. Vietin kolmena päivänä viikossa kouluaikani (ja loppupäästä vähän sen yli) eläinkaupassa siivoamassa, ruokkimassa ja täyttämässä vesipulloja. Nykyään haaveilen omasta kesyrotasta, mutta tällaiset haaveet ovat usein unohtuneet jo silloin kun niiden toteuttaminen olisi mahdollista.
Viimeyönä ennen niin rauhalliset kääpiöhamsterit olivat hankkiutuneet eroot veljestään ja se makasi vesipullonsa alla järkyttävä reikä päässään. Se ei ollut kaunista katsottavaa eikä anna kovin hyvää vaikutelmaa eläinten luonteesta eikä siihen vaikuttaneesta kohtelusta. Ulkomailtahan nekin oli tuotu.
Omistajat ymmärsivät sentään kiittää että huomasin sen ennen asiakkaita.
Sain onnekseni pitää taukoni milloin halusin, mikä oli helpotus ja teki syömisen niin paljon helpommaksi. Yllättäen melkein helpommaksi kuin viimeviikolla.
Ainakin siihen asti, kun minun oli tarkoitus hakea lounaaksi salaatti hampurilaisravintolasta. Tiesin sen jo alunperin haasteeksi (häpeän itseäni jo kävellessäni kadulla se pussi kädessäni) josta ajattelin kuitenkin selvitä. Loppujen lopuksi eläinkaupan myyjän pienenpieni huomautus ruuastani sai aikaan sen että söin kymmenen tunnin (johon sisältyi 6 työtuntia) aikana vain ne salaatinlehdet ja omenan.
Miten edes kehtaan antaa tuollaisten kommenttien vaikuttaa itseeni näin paljon.
"Hahhah. Hesen terveysruokaa."
Tästä lähin pelkkä ajatus niistä rumista ravintoloista hirvittää vieläkin enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti