Mutta mihin niitä enää tarvitsee?
Kuukautisetkin alkoivat. Nyt on rasvaa kerääntynyt ihon alle niin paljon että keho jaksaa taas pyörittää hormonitoimintojaan.
Kun aamulla kerroin nyyhkyttäen etten halua vielä vuotaa verta, vastaus on että se kuuluu elämään.
Mutta kun minä olen lapsi vielä.
Yritän paikata tylsyyttäni lukemalla erään aivan toisen ihmisen elämää ja tunteita, jotka on muutettu katkerankauniiksi sanoiksi. Silloin tunnen pienen helpotuksen.
Minulla ei sentään mene ihan noin huonosti, onneksi.
Ei tunnu oikealta olla näin helpottunut sen takia, mutta salassa muilta sallin itselleni senkin tunteen.
(Tai eihän se salaisuus enää ole.)
Vaikka on minullakin paremmin mennyt.
Koska täytyy olla vähintäänkin typerä, jos haluaa taas alkaa leikkiä sillä.
Ei kukaan oikeasti halua elää numeroilla tanssien. Kukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti