Häntä- tai joku muu niillä seuduilla oleva luu kolahtaa kipeästi maahan joka kerran kun annan ylävartaloni laskeutua alas istuma-asennosta.
Kuitenkin lopetan vasta sadan kohdalla kun voimat loppuvat totaalisesti kesken. Huomaa etten ole harjoitellut tätä vähään aikaan.
Pitää taas yrittää kovemmin. Muuten lihakset surkastuvat kokonaan ja hautautuvat sen alle, jota myös L-sanaksi kutsutaan. Ainakin minä kutsun, kun haluan vältellä sitä rumaa nimitystä siitä rumasta asiasta.
Tänään se luu on niin kipeä että istuminenkin sattuu vähän. Mutta se on vain vähän.
Kyllä sitä voi vielä parikymmentä kertaa nousta istumaan, vaikka vähän sattuukin. Ja toiset parikymmentä. Ja toiset..
Sitten leivoin sämpylöitä. Ainakin tietää itse mitä niihin on tunkenut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti