Vihdoin paperinukkeprinsessa on leikattu irti paperiarkista.
Ei se haittaa, vaikka käsi leikkautui puolittain irti vartalosta ja varpaat irtosivat, ne on jo korjattu palasella läpinäkyvää teippiä. Sellaista sattuu, kun pienet kädet eivät vielä osaa olla kovin tarkat.
Vielä vatteet, käsilaukut ja koira, jolla on ohuen ohut kaulapanta. Hiki kohoaa otsalle ja kädet tärisevät saksien viistäessä mahdollisimman läheltä mustaa viivaa.
Pieni lipsahdus.
Nyt käsilaukun hihna on poikki ja kohta myös koira makaa päättömänä pöydällä. Turhautunut viskaa ne rypistettynä roskakoriin.
Yrityksestä huolimatta jokainen vaate menee jotenkin pilalle, yksikään reuna ei ole täydellisen suora ja sileä.
Paperinukkeprinsessa jätetään lojumaan pöydälle yksin ja alastomana.
Se haluaisi edes maalata itselleen uudet kasvot, ja ehkä leikata jotakin pois. Mutta sakset ovat prinsessan pituiset, eikä se pysty paperikäsillään pitelemään niitä.
Itkeä se ei voi, sillä vesi pehmittää paperin. Pehmeä paperi venyisi vain entistäkin muodottomammaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti