Mies laatikossa kertoo, että rippikoulujen suosio on laskenut. Jos sukulaiset ja tutut sattuvatkin katsomaan televisiota juuri silloin, voin jo nähdä, miten en aio mennä saa heidän mielissään jatkoa: koska kukaan muukaan ei mene. Minä tosiaan jätin rippikoulun väliin, mutten tuon takia.
Halusin sen olevan oma päätökseni ja nyt vastuu onkin äkkiä siirretty "niille muille jotka jättivät myös rippikoulun käymättä". Toivon itsekin joskus, että joku muu päättäisi tiettyjä asioita puolestani, mutta juuri tämän olisin halunnut omalle vastuulleni. Nyt kuitenkin näyttää aivan siltä, kuin olisin halunnut päästä helpolla ja siksi tehnyt niiden muiden perässä. Enhän minä edes tunne niitä muita.
Toisaalta kuitenkin tein asiat helpoimman kautta, mutta vain koska vaikeassa tavassa ei näyttänyt olevan mitään järkeä. Jos kuitenkin uskoisin tarpeeksi vilpittömästi, luulen että olisin mennyt kaikista itselle kehittelemistäni ongelmista huolimatta.
Tänään katselin, kuinka sadepisarat tekivät ympyröitä kuppissani olevan veden pintaan. Kuin pieni järvi. Ajatella, että voin juoda pilviä.
Tänään katselin, kuinka sadepisarat tekivät ympyröitä kuppissani olevan veden pintaan. Kuin pieni järvi. Ajatella, että voin juoda pilviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti