Aivan solisluiden välissä on pieni kuoppa, johon ohuissa ketjuissa roikkuvat riipukset usein asettuvat. Kuopan pohjalle pingottuvan ohuen ihon voisi puhkaista pelkällä kynnenpainalluksella. Omani on punainen kosketuksista, mutten ikinä uskaltaisi kokeilla tosissani.
Tässä päiväni ovat olleet. Kengän hankaamissa kantapäissä, joissa iho on värjätty punaiseksi. Kuplissa kontaktimuovin alla. Yhteen puristetuissa suupielissä, joiden reunat ovat silti revenneet haavoille. Paikoissa, jotka eivät ole uskollisia kenellekään. (remontoinnin jälkeen yhä lisääntyvällä hengettömyydellä täyttyneet luokat) Kumipölyssä.
Ja todellisuusmatkoissa. Pienissä pistäytymissä niiden ihmisten todellisuuksiin, joita ohitan koulun käytävillä sadoittain. Monet asiat niissä jäävät vaivaamaan minua, vaikka haluaisin olla yhtä mielenkiinnoton kuin miltä vaikutan.
Et voi esittää kysymyksiä, jos haluat ettei sinua huomata.
Pidättekö te blogista tällaisena?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti