Pelin nimi on The Endless Landscape. 24 korttia, pelaajia vain yksi, mutta kukaan ei voita eikä häviä. Idea on, että kortit voi asettaa mihin tahansa järjestykseen ja ne sopivat aina toisiinsa, jokainen kuva jatkaa viereistään, kaikki järjestykset ovat oikeita. Voin asettaa kerjäläiset laahustamaan kohti linnaansa, vartiat osoittamaan toisiaan paheksuvasti, aateliset matkalle kohti pieniä mökkejään... ja kaikki sopii yhteen saumattomasti.
Pahvikotelon mukaan on yhteensä 1,686,53,615,927,922,354,187,720 tapaa järjestää kortit oikein.
Se on pelkkä lasten korttipakka, mutta niin lohdullinen, kadehdittavan helppo.
Osaisinpa minä tehdä saman. Minulla on liikaa kortteja, jotka eivät sovi mihinkään. Syömishäiriö, ujous, hiljainen ääni, pelkoni... Ne eivät tee maisemaa täydelliseksi vaan pilaavat sen, ne voi asettaa mihin tahansa väliin eivätkä ne jatka edellisen kortin kuvaa vaan jäävät mustina ja pilkallisina aukkoina kaiken keskelle.
Ne ovat rumia, älyttömän rumia. Vain ne polttamalla saa tilalle kauniimmat, sopivat, kortit. Miksen vain tee sitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti