Olen niin innoissani, ilman kunnollista syytä. En halua mitään kunnollista syytä. Minun sisälläni on kupla, joka suurenee jokaisesta pienestä ihmeestä ja odottaa puhkeamistaan. Olen puolileikilläni suunnitellut kaikkea, mitä vain voisin tehdä saadakseni sen puhkeamaan. Jos saisin sen tekemään niin, uskaltaisin tehdä kaiken kaiken muunkin, sen mitä en ole edes uskaltanut suunnitella. Siltä minusta tuntuu.
Haluan polttaa tupakan. Se on tehtävä nyt tai ei koskaan, aikuisena kokeilusta olisi jo hävinnyt taika, eikä se olisi enää muuta kuin laillinen kauhkojentappamiskeino (jos se vielä silloin on laillinen). Haluan tehdä jotain kiellettyä. Haluan kerrankin antaa itselleni luvan olla se rajojaan rikkova teinityttö, joka olisin jos jokin asia olisi mennyt toisin. Ja haluan tietää, miltä se maistuu.
Haluan ostaa jäätelön tuntemattomalle, nyt kun jäätelökioskit ovat vielä auki. Pyytäisin niin monta palloa kuin päällekäin vain voi koota ja ojentaisin sen takana seisovalle. Kääntyisin ja lähtisin.
Nyt kuitenkin tuntuu juuri siltä, että jos vain avaisin ikkunan ja hyppäisin, laskeutuisin maahan kuin sudenkorento ja voisin juosta seuraavaan kaupunkiin asti ilman kenkiä. Ja sieltä takaisin voisin leijua saippuakuplan sisällä. Aivan kuin taikurin hatun löytäminen ei olisi mahdottomuus.
Ihana, ihana tunne. En halua, että loma loppuu vielä, pelkään että koulun alku saa kuplani kuihtumaan. Täytyy vain toivoa, sillä ennen koulun alkua noiden kahden toteuttaminen ei ainakaan onnistu. Tällaiset tunteet vain katoavat joskus niin äkkiä. Huomenna (siihen ei olekaan enää paljoa aikaa) saatan jo ihmetellä, miten uskalsinkaan haluta tervata keuhkojani vaikka tiedän ettei se ole hyväksi. Tai miten kuvittelin uskaltavani lahjoittaa mitään niin spontaanisti vieraalle ihmiselle, koska mitä hänkin siitä ajattelisi.
En halua. Haluan.
Tervetuloa uudelle lukijalle.
Tervetuloa uudelle lukijalle.
1 kommentti:
Ihana merkintä.
Lähetä kommentti