del Mar

del Mar tarkoittaa jotakin meren rannalla. Se ei liity mihinkään, mutta se kuulostaa kauniilta.

Ja välillä minua melkein hävettää.
Muilla on kerrottavanaan mielenkiintoiset ihmissuhteensa, keskustelut jotka on käyty junaa odotellessa tai koulun käytävällä. Jotkut kertovat vain diagnooseistaan, oireistaan ja lääkkeistään. Satunnaisista onnistumisista ja monista epäonnistumisista.
Minä taas en osaa kertoa enempää kuin itsestäni ja pienestä maailmastani joka herää henkiin jokaisesta yksinäisestä varjosta silmäkulmassa.
Niistä tauluista jotka heräävät liikkumaan, hahmoista seinällä.

Tänään palaan kaupungilta mukanani paita, vyö ja huivi jotka sopivat yhteen oikein hyvin. Paidassa on juuri sopivasti punaista jotta se näyttää lämpimältä, muttei kuitenkaan liian jouluiselta.
Tunnen hetken että olen ihan samanlainen kuin ne muut ikäiseni jotka heiluvat kaupoissa ystäviensä kanssa.
Olenhan minä, jos laittaa miinusmerkin sen ystävän eteen.

"Mummu soitti ettei sinne voikaan tulla jouluksi, se on niin huonossa kunnossa."
Vaatekassi roikkuu kädessäni ja minä seison vieläkin eteisessä takki päällä.
Näinkö tässä kävi? Joulu vietetään siis kaiken kukkuraksi kotona. Minä en halua mitään jouluista koristeita, en jouluruokaa. Varsinkaan kotona. En missään.
En ainakaan kotona. Kotona ei voi hukuttautua väenpaljouteen, silloin on paljaana.
En halua mitään joulua.

Ja vasta myöhemmin huomaan itsekkyyteni. Eikö pitäisi olla enemmän huolissaan siitä että isoäiti on on sairaana, kuin murehtia siitä missä joutuu virumaan joulunsa?

Miksen voisi olla vähemmän itsekäs? Häpeän tätä itsekseni, mikä on pahempi kuin hävetä muiden takia.