Olisin järvi, melkein halkeillutta pohjaansa myöten kuivunut. Olisin tuhkakuppi lähimpänä ravintolan ovea. Se joka aina varastetaan.
Olisin tuoli, jonka selkänoja on jatkuvasti irtoamassa. Olisin pehmolelu, joka makaa kaupan hyllyllä toista vuotta, vanhat alennushinnat pahvikoruna korvassaan. Olisin muovipullo keinumassa meren aalloilla, ympärillään samanlaista rojua silmänkantamattomiin. Olisin pölyhiukkanen ilmassa, pohtien mihin suuntaan lähtisi seuraavaksi. Ja miten merkityksetön yhden hiukkasen suunta olisikaan.
Muistaisin vain sen, minkä muut ovat jo unohtaneet.
Minne yksi lukija on taas kadonnut? Toivon että te kaikki viihtyisitte täällä vielä, sillä ette todellakaan ole minulle yhdentekeviä.
4 kommenttia:
En ymmärrä, miten kukaan voisi lopettaa blogisi lukemisen.
se poisti tunnuksensa ja katos kaikilta, siinä ei siis ole mitään henkilökohtaista
Hei.
Olen se kadonnut lukija, poistin yhden toisen tunnukseni ja luen kyllä blogiasi edelleen, mutta teen sen vain salaisesti, koska en lue julkisesti tällä tunnuksella muitakaan blogeja. Mutta siis luen tätä yhä.
Anteeksi.
Anonyymi, onnistuit piristämään. Ihanasti sanottu.
Ja teille, kiitos että kerroitte.
Lähetä kommentti