perjantai 9. joulukuuta 2011

Näinä pakkaspäivinä

Revin irti paperin toisensa jälkeen ja värjään ne akvarellinapissa uitetulla vedellä. Sinertävien varjojen rajaamia kasvoja, puita ja loputtomien juurten verkosto sekä erinäisiä muotokuvia, joihin 12 värin palettini ei tahtoisi riittää.


Ja mitä tulee siihen, että jostakin pääni sisältä kumpuava lima aikoo ihailtavan päättäväisenä tukkia kaikki hengitystieni, saan syyttää siitä vain itseäni. Juuri antibioottikuurin saaneen tuskin on viisasta lähteä kolmeksi tunniksi ulos pakkaseen ja olen tosissani kun sanon, että sisään tullessani en tuntenut varpaitani sen enempää kuin kasvojanikaan.


Kukaan muu ei tunnu ymmärtävän joululahjatoivettani. Polaroid kamerat ovat kuulemma vanhanaikaisia (en voi kieltää) enkä minä tarvitse sellaista mihinkään (tätäkin on hieman vaikea todistaa vääräksi). Olen kuitenkin varma että jos minulla vain on rahaa filmeihin, se ei jää käyttämättä. Ja eikö se muka ole riittävä peruste? Ihmettelenpä, mikseivät he ole heittäneet puolia tavaroistani pois samalla tekosyyllä.

Ei kommentteja: