Metsässä on kaunista, enkä välttämättä edes huomaisi, etten ole ollut siellä pitkään aikaan, sillä mikään ei ole muuttunut, ainakaan sikäli kuin muistan. Nuijapäät aiheuttavat yhä ihastunuttaa inhontunnetta (vai onko sekin jo ehtinyt laimeta?) ja ne pakenevat veteen kastettua keppiä kuten aina ennenkin.
Ruskeat lehdet ja niiden alla juuret, joihin kompastuu ellei osaa varoa, kuusen oksat jotka näyttävät kauempaa pehmoisilta mutta pistävätkin sormiin. Kielojen imelä tuoksu. Voisin jatkaa tätä paljon pidemmälle.
Pitäisin myös aurinkoisesta säästä, ellei se heittelisi kirveitä päälakeeni. Luulen sen johtuvan kirkkaudesta, sillä pää alkaa sattua heti kun astun ulos. Pakottaudun nielemään jopa särkylääkkeitä.
Minulle sanottiin, että hiukseni ovat paksummat kuin ennen, mitä vähän epäilen, sillä ne tuskin ovat näin pienessä ajassa ehtineet elpyä kovin paljoa.
Silti, voiko kouluasioiden unohtaminen vaikuttaa näin paljon kaikkeen? En edes ajatellut stressaavani sitä niin kauheasti.
Minun on kuitenkin paljon parempi olla.
1 kommentti:
Kiva kuulla et sun hiukset on paksuuntuneet <3 Mä tilasin just jotain hiusnappeja ku oikeesti nää tippuu kohta kaikki päästä D::
Lähetä kommentti