Ajattelen jatkuvasti ettei kukaan, ehkä siitä syystä, lue kirjoituksiani.
Miksi sitten kirjoitan tänne? Se on mielenkiintoinen kysymys johon ei ole yhtä oikeaa vastausta.
Ehkä toivon että seuraavaan kirjoitukseen joku uhraisi kultakolikkonsa.
Tai sitten uskon että vaikkei luettuja ole ruksattu kuin kaksi, suurin osa on kuitenkin lukenut. Niin haluan uskoakin. En minäkään ikinä ruksaa sitä muiden blogeissa, tiedä sitten miksi.
Tai sitten vain haluan kirjoittaa, mutta niin että joku jossain siellä voi sen lukea.
Enkä koskaan edes vastaa kommentteihin. Haluaisin kyllä, muttei ole mitään lisättävää. Se on minun kirjoitukseni ja teidän kommenttinne.
Luen ne aina ja ajattelen jokaista. Erityisesti tuota viimeisintä.
Sain lahjaksi kirjan jota olen selaillut usein kirjakaupoissa, mutta jättänyt hankkimatta, syystä että sen saa kuitenkin kirjastosta luettavakseen ilmaiseksi.
Hal Duncanin esikoisteos Vellum.
Se vaikuttaa lupaavalta, ja jos tektiä voi näin kuvailla, niin haaraantuvalta.
Enkä puhu ihmisen anatomiasta, vaan enemmänkin vähän kuin puun oksista. (Hymähdin ensimmäiselle harha-ajatukselle)
Olen nukkunut viimeaikoina vähemmän.
Miksi sitten kirjoitan tänne? Se on mielenkiintoinen kysymys johon ei ole yhtä oikeaa vastausta.
Ehkä toivon että seuraavaan kirjoitukseen joku uhraisi kultakolikkonsa.
Tai sitten uskon että vaikkei luettuja ole ruksattu kuin kaksi, suurin osa on kuitenkin lukenut. Niin haluan uskoakin. En minäkään ikinä ruksaa sitä muiden blogeissa, tiedä sitten miksi.
Tai sitten vain haluan kirjoittaa, mutta niin että joku jossain siellä voi sen lukea.
Enkä koskaan edes vastaa kommentteihin. Haluaisin kyllä, muttei ole mitään lisättävää. Se on minun kirjoitukseni ja teidän kommenttinne.
Luen ne aina ja ajattelen jokaista. Erityisesti tuota viimeisintä.
Sain lahjaksi kirjan jota olen selaillut usein kirjakaupoissa, mutta jättänyt hankkimatta, syystä että sen saa kuitenkin kirjastosta luettavakseen ilmaiseksi.
Hal Duncanin esikoisteos Vellum.
Se vaikuttaa lupaavalta, ja jos tektiä voi näin kuvailla, niin haaraantuvalta.
Enkä puhu ihmisen anatomiasta, vaan enemmänkin vähän kuin puun oksista. (Hymähdin ensimmäiselle harha-ajatukselle)
Olen nukkunut viimeaikoina vähemmän.
Solisluut ovat kauniit.
Sellaiset, joiden kuoppiin sadevesi tekee pienet somat lammikot.
3 kommenttia:
Olen tämän aiemminkin sanonut, että tykkään lukea ajatustesi juoksua tekstimuodossa.
Enkä minä oikeastaan edes kauheasti tykkää lukea noin niin kuin yleisesti. Seuraankin vain muutamaa blogia, joista yksi on sinun, joten et voi olla pitkästyttävä. (!) :D
Kommentit ja vastakommentit on kivoja, ne piristää aina päivää. Esimerkiksi tuo viimeisin kommentti taitaa olla minulta jos katsoin oikein(?), olisi ollut kiva jos jotain olisit vastannut, sillä minua olisi kiinnostanut mitä ajattelit. Lupaathan uskaltaa ilmaista itseä enemmän, vaikka sinulla paljoa olisikaan. :)
Voi pikkuinen jos sä olet pitkästyttävä en tiedä yhtään mikä mä olen mut jotain tosi tylsää. : D Sä kirjoitat niin kauniisti, että ihan varmana sun "ostin tänään kirsikoita, jee"-merkintäsikin olisi tosi kaunis ja omaleimainen. Ja joo.. En mä nyt enää mitään osaa sanoa, kun adagio puhui puolestani mutta kaikesta huolimatta et ole pitkästyttävä.♥
Hymyilin koneeni näytölle kuin idiootti lukiessan näitä. Se siitä ajatuksesta, että voisin olla riippumaton kultakolikoista tai niiden puutteesta.
adagio:
Kiitos, nyt ehkä yritän edes kerran uskoa muita.
Ja katsoit ihan oikein.
Ajattelin siitä, miten paljon rohkeampia ja rehellisempiä jotkut ovat kuin minä. Ja olin varma että olin lukenut syytöksen siitä etten minä ole samanlainen, muttei se ollut sinun kirjoittamasi syytös. Sillä minun aivoni kääntävät asioita päälaelleen.
Ja toivottavasti lupaan niin.
Mikko:
Ensiksikin, sinä se tässä kirjoitat hyvin.
Helpotuin silti, jollain tavalla. Haluaisin uskoa myös sinua nyt, sillä luulen että moni muukin asia kuin kirjoittaminen olisi helpompaa jos uskoisin niin.
Yritän nyt heti: En ole pitkästyttävä.. kai.
Lähetä kommentti