Kirjakaupoissa minä olen se joka kiertelee ympäriinsä pitkään, välillä toista tuntia, ja lähtee silti ostamatta mitään.
Siinä ajassa luen monien kirjojen ensimmäiset sivut ja takakannet, liu'uttan sormiani vieläkin useampien kirjojen selkämyksiä pitkin. Ja myyjä ehtii pariin otteeseen käydä utelemassa tarvitsenko apua.
En tarvitse, minä vain katselen.
Kirjastossa saa aikansa kulumaan vielä paremmin, siellä ei ole myyjiä ja hiljaisuus.
Keskusteluissa olen se, joka nyökkäilee kun muut kertovat itsestään ja vaikenee, kun tulee oma vuoroni kertoa.
Lopulta saatankin puhua jotain, mutta korkeintaan kaksi asiaa kymmenestä.
On vain harvoja ihmisiä, joille voin kertoa kaikki kymmenen enkä oikeastaan niillekään, kun tarkemmin miettii.
Eilen illalla kirjoitin paperin molemmille puolille kaiken minkä haluaisin sanoa, ja kuvittelin että uskaltaisin antaa sen jollekin joskus.
Minulla oli ajatuksissani valmiina ihminen, jolle voisin tyrkätä sen vähintään neljään kertaan taiteltuna ja kadota jonnekin siksi ajaksi että hän ehtii lukea sen.
Se taitaa olla pieni mahdottomuus.
Voisinpa edes viivata yli kaikki tärkeimmät asiat ja ojentaa sen psykologille, joka luultavasti siihen asti uskoo minun pystyvän kunnolla kommunikoimaan vain ympyröityjen vastausten avulla.
Olen täysin samaa mieltä (1)
Olen jonkin verran samaa mieltä (2)
En osaa sanoa (0)
Olen jonkin verran eri mieltä (3)
Olen täysin eri mieltä (4)
Tehdäänpä meidän elämämme vaikeaksi, siis jos kaikki mahdolliset vastaukset oikeasti rajoittuvat noihin neljään.
Minä olisin mieluiten nolla.
Siinä ajassa luen monien kirjojen ensimmäiset sivut ja takakannet, liu'uttan sormiani vieläkin useampien kirjojen selkämyksiä pitkin. Ja myyjä ehtii pariin otteeseen käydä utelemassa tarvitsenko apua.
En tarvitse, minä vain katselen.
Kirjastossa saa aikansa kulumaan vielä paremmin, siellä ei ole myyjiä ja hiljaisuus.
Keskusteluissa olen se, joka nyökkäilee kun muut kertovat itsestään ja vaikenee, kun tulee oma vuoroni kertoa.
Lopulta saatankin puhua jotain, mutta korkeintaan kaksi asiaa kymmenestä.
On vain harvoja ihmisiä, joille voin kertoa kaikki kymmenen enkä oikeastaan niillekään, kun tarkemmin miettii.
Eilen illalla kirjoitin paperin molemmille puolille kaiken minkä haluaisin sanoa, ja kuvittelin että uskaltaisin antaa sen jollekin joskus.
Minulla oli ajatuksissani valmiina ihminen, jolle voisin tyrkätä sen vähintään neljään kertaan taiteltuna ja kadota jonnekin siksi ajaksi että hän ehtii lukea sen.
Se taitaa olla pieni mahdottomuus.
Voisinpa edes viivata yli kaikki tärkeimmät asiat ja ojentaa sen psykologille, joka luultavasti siihen asti uskoo minun pystyvän kunnolla kommunikoimaan vain ympyröityjen vastausten avulla.
Olen täysin samaa mieltä (1)
Olen jonkin verran samaa mieltä (2)
En osaa sanoa (0)
Olen jonkin verran eri mieltä (3)
Olen täysin eri mieltä (4)
Tehdäänpä meidän elämämme vaikeaksi, siis jos kaikki mahdolliset vastaukset oikeasti rajoittuvat noihin neljään.
Minä olisin mieluiten nolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti