Kotona se aina odottaa, vaikkei kukaan kaipaisi ja vaikka sen muistaisi vasta ovella.
Maailman salaisuus ovat tyhjät asunnot. Tyhjää huonetta kukaan ei ole ikinä nähnyt omin silmin, valvontakameroilla voi toki saada tuntumaa, heikkoa sellaista. Kun avaa oven tarpeeksi nopeasti, tuntee pakenevan tyhjyyden puskevan kasvojaan vasten kuin pakokauhuinen villieläin.
Painajaisunissa seisotaan yksin, katsotaan ohi humisevia kauhtuneita kasvoja eikä näytä kellekään. Tyhjässä asunnossa voi seistä näkemättä varjoaan vain jos sattuu olemaan yhdessä näistä unista. Tunnelma on aina vähintäänkin painostava.
Tyhjään asuntoon maailma virtaa ikkunoista sisään esteettä, mutta sisäilma unohtaa velvollisuutensa mukautua sen liikkeisiin. Sävyt aloittavat fossiloitumisen.
Historia, kauan sitten ympäristöönsä pinttynyt aika, asuu tyhjissä huoneissa, tyhjilleen jäätyneissä taloissa ja kivilinnoissa joiden raunioita aika-ajoin ilmestyy uusien parkkihallien tielle.
Päivittäin asuttuihin taloihin palataan rikkomaan vakiintunut asento, hajottamaan uutta uuden tieltä ja tila muuttuu, ei pääse syntymään paikallaan pysymisen tunnetta, mutta kukapa siitä nauttisikaan.
Tyhjistä huoneista kirjoitetaan silloin kun halutaan olla niin kuin ei oltaisikaan.
1 kommentti:
Aivan ihana tyhjän huoneen kuvaus. Kateudella luin tota, nimittäin sun sanojenkäyttö ja kuvaavuus on jotain niin ihanaa, että suunnilleen tuntee sen tyhjän huoneen tyhjyyden. Liian kaunista!
Lähetä kommentti