Hei, en tiedä onko tästä mitään iloa, mutta olen edelleen täällä. Tunnen itseni vieraaksi vieraiden merkkien keskellä, eikä tämä lyhyt viesti tunnu oikeutetulta siihen nähden, kuinka paljon tuo toinen on viettänyt aikaansa näiden kirjoitusten-- luoja, melkein kaksi vuotta. Ei ihme että hän kyllästyi.
Asiat muuttuvat ja jos eivät, voi aina leikata viillon ja katsella sisältä päin. Jotkin kankaat ovat täynnä pieniä reikiä. Muuten pimeässä huoneessa ne näyttävät taskulamppua vasten katsottuina suurkaupungilta, keskiöiden lentokoneen ikkunasta.
Nähdään pian, tulen takaisin jonkin todellisen idean kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti