En ole kirjoittanut pitkään aikaan ja ymmärrän jos tämä päivitys tuntuu irralliselta. Minusta se tuntuu. Nyt, unohda äskeinen, sillä irrallisuudellakin on tarkoitus:
Tahdon kertoa eräästä lauseesta jonka kuulin. Sillä ei ole väliä koska se sanottiin, eikä myöskään sillä kuka sen sanoi.
"Nuorena luin tietääkseni, että olen samassa maailmassa kaikkien muiden kanssa."
Tilanne jossa se sanottiin ei ollut mitenkään henkilökohtainen eikä yksityinen. Se vain tuntui siltä, mikä lopulta teki siitä yksityisen. Hyvin yksipuolisella tavalla. En tiedä miks hän nykyään lukee, mutta toivon että sillä on vähemmän tekemistä itse olemassaolon kanssa. (Jotkut asiat ovat kai liian läsnä jotta niitä tekisi mieli ajatella päivittäin.)
Ihmisenä en kuitenkaan ajattele mitään sanojan kannalta vaan omaltani. Siksipä kirjoitan tämän nyt, molempien kelloni viisarien osoittaen somasti itään päin, sillä luulen viimein ymmärtäväni täydellisesti mitä hän tarkoitti. (Siksi sisällytin lauseen idean myös otsikkoon, jotta sen näkisivät myös ne jotka eivät ole tarpeeksi kiinnostuneita lukemaan koko tekstiä. Se vain tuntuu tärkeältä.)
1 kommentti:
Ihmeellistä, kun löytyy vahingossa näin hieno blogi. Toivottavasti kirjoitat joskus kirjan, se olisi varmasti hyvä!
Lähetä kommentti