Join tänään ensimmäistä kertaa caffe lattea. Ihan oikeaa sellaista, katsoin tiskin toiselta puolelta kuinka tarjoilija teki sen kahvipavuista alkaen ja tarjoili korkeasta lasista, mikä aiheutti pienen hämmennyksen minulle, joka kerran kuussa juon mustaa kahvia keramiikkamukista.
Pidin siitä ja söin maitovaahtoa lusikalla, vaikken tiedä kuuluuko niin tehdä. Mutta tuskinpa kukaan tarkkailee, juoko nurkkapöydän punahuivinen tyttö lattensa oikein.
Olin suunnitellut kahvilakäyntiä hieman liiankin perusteellisesti, luulen, että jos en olisi pohtinut sen hyviä ja "huonoja" puolia koko alkupäivää, minun olisi ollut helpompi vain kävellä ovesta sisälle eikä empiä viittä minuuttia ulkona ja viereisessä kaupassa. Te, jotka sen suurempia miettimättä vain kävelette sisälle kahvilaan ja tilaatte kahvin jossa on maitoa ja (ilmeisesti) myös sokeria, saisitte olla ylpeitä siitä taidosta. (Ja myös te, jotka kahvin ja mehua juotuanne syötte vielä lounasta. Mutta ainakin join sen mehun, jos se mitään auttaa.)
Olen pahoillani. Minulla on ollut paljon muuta tekemistä. En vain ole ehtinyt kirjoittaa. En minä nytkään ehtisi.
Oikeasti minulla ei ole juurikaan mitään muuta tekemistä kuin tuntea itseni laiskaksi tekemisen puutteessa, mutta sekin tunne on tarpeeksi lamaannuttava.
Niin, ja kokeet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti